Olutsatama, Jyväskylä, 9.6.2018

Päätös lähteä festareille kypsyi vasta alkuviikosta. Halvat bussit lähes järkevään aikaan, kohtuullinen ilma ja paikalla olevat panimot alkoivat houkuttaa riittävästi. Useita SOPPeja kiertävät panimot näkee Oulussakin, mutta tänne mukaan on saatu esim. Olarin Panimo, ETKO, Tuju, 8-Bit, joihin ei törmää niin usein. Ulkomaanvahvistukset Tanker, Lehe ja Borg kiinnostavat Fat Lizardin ja Cool Headin ohella myös. Tyystin maistamattomia kotimaisia panimoita löytyy, ja kaikenkaikkiaan oluita on reilusti enemmän kuin päivän aikana ehtii.

Kahdeltatoista ovet auki,vartti sen jälkeen sisälle ei muita menijöitä. Ei narikkaa festareilla, takkia joutuu turhaan kanniskelemaan mukana. Maksuvälineenä toimii tällä kertaa kangasranneke, jossa Lakeuden Panimojuhlilta tutun Seamchipin siru. Sovellus löytyikin jo, rannekkeen tunniste sinne ja verkkomaksulla rahaa rannekkelle. Toimii saumattomasti, vaikka nyt ei latauspisteillekään olisi ollut jonoa.

Alueella lähes tyhjää, vaikka keli ei juuri parempi voisi olla kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Onneksi sää suosii, koska panimoiden teltat ovat aika kaukana pienestä katetusta osasta: sateella tämä olisi aika tympeä järjestely, mutta nyt mukavan ilmava.

Erillinen nurmikkoalue istuskeluun alueen laidalla. Iltapäivästä alueelle alkoi kertyä porukkaa pikkuhiljaa, mutta ruuhkaksi asti se ei ainakaan ennen seitsemää muuttunut.

Oluista parhaimpina jäi mieleen vahvat tummat: Olarin Dibs on the Cacao Nibs, ja Tujun Export Stout no 3. Toisaalta Pienin tiskiltä löytyneet irlantilaisen Whiplashin kevyet, mutta maukkaat sessio-oluet toimivat myös. Paljon tarjolla olleelta ipa-linjalta ei oikein löytynyt helmiä. Cool Headin tyrantti ja Tankerin Kaksteistkuud 2018 olivat ehkä niistä parhaat.

Otin aika rennosti session, edellinen festari meni vähän turhan suorittamiseksi, nyt en pitänyt kiirettä kummemmin. Join useita oluita pari desiä yhden desin minimiannoksen sijaan, ja tiskeillä ehti rupatella niitänäitä. Desin annos oli yleensä 2€, kahden desin annos 4€.

Yli kahdeksan tuntia Onnibussissa ei ole mitään herkkua, paluumatkan jälkeen kotiin pyöräillessä väsytti, mutta siitä huolimatta kyllä tällaista pikapyrähdystä festareille voi harkita uudestaankin.

Mainokset

Harry’s ja Explosive, Jyväskylä, 9.6.2018

Aikaisen aamuherätyksen se vaatii, mutta Oulusta ehtii kello kuuden Onnibussilla Jyväskylään asti reilusti ennen puoltapäivää. Huonon bussinpenkin jälkeen verryttelyksi ehti käydä syömässä ja kiipeämässä vähän matkaa Harjulle katsomaan Jyväskylää, mutta näkötornin auetessa vasta kahdeltatoista maisema oli lähinnä mäntyä. En ole kaupungissa käynyt ainakaan kolmeen ja puoleen vuosikymmeneen, eikä edelliskerralla muutaman vuoden vanhana kauheasti muistikuvia jäänyt. Päiväpyrähdyksellä ei sen kummempia maisemia ehdi katsella, mutta tärkeimmät kuitenkin: yhdeltätoista auki on jo olutravintolat Harry’s ja Explosive.

Harry’s edustaa vanhemman koulukunnan englantilaisvaikutteista pubia, vaikka paikkahan ei mikään vanha ole. Nämä uusvanhat pubit ei jaksa sisustuksellaan koskaan innostaa, mutta sijaintihan tällä on kaupungin keskeisin. Päivä kirkastuu ja terassille paistaa aurinko, sisätiloisss etuhuoneessa pari asiakasta, takahuoneita löytyy kaksin kappalein, kohtuullisen iso paikka.

Valikoima on aika samasta puusta kuin Leskisessä: Thornbridge, Founders, Arbor, Fuller’s and Friends, Ayinger, Põhjala. Pullobalikoima näytti paremmalta, hanoja toki paljon vähemmän, ja yli puolet kahdestakymmenestä on uhrattu perustavaralle. Stonen Enjoy By 31.5.2018 oli 9,5€/0,3l, ei mitään halpaa. Päiväyksen jälkeenkin nautittavan paksua, troppisen hedelmän kuorta ja makeutta, öljyisellä tuntumalla.

Nurkan takana on toinen olutvalikoimaltaan kehuttu paikka, nuorisoyökerholta kuulostava Bar Explosive. Todellisuus on karumpi, enemmän ammattilaisten kansoittama mesta näin ennen puoltapäivää, täysi rähinä päällä. Hanoja ei ole montaa, ja niissä tasan yksi kiinnostava, Kaksteistkuut. Pullovalikoima sentään ok, huonosti bongattavissa jääkaapeista, mutta huomion kiinnittävä Garagen ja Whiplashin kollaboraatio Beanz oli otettava, vaikka isohko tölkki onkin. Raikasta, makeahkoa trooppista mehua, vähän kalkkista ddh ipaa. Nästä ensimmäinen on aina paras, katsotaan miten paljon festareilla on tätä linjaa.

Mikkeller Baghaven, Kööpenhamina, 11.5.

Sähköpyörällä liian kevyesti Christianian ohi yllättävän siistiä entistä satama-aluetta pohjoiseen Refshaleøenille. Todella nätit maisemat matkalla, paljon uusiakin rakennuksia. Juuri ennen Baghavenia vähän oikeasti teollisuusalueenomaista aluetta, mutta eiköhän sekin siistitä kohta.

Suuri piha-alue ja baari, tilaa on joka suuntaan. Näyttävä sisäänkäynti baariin tynnyreineen. Valoisa ja ilmava tila, mutta vain pari pöytää sisällä, selvästi kesäkäyttöön tarkoitettu paikka.

Pihalla perheitä ja koiria, aika rauhallinen tunnelma. Varmasti festareiden perjantain iltasessio vetää tämän paikan asiakkaita.

Hanassa viisi Jester Kingiä ja muuten Mikkelleriä. Tölkkivalikoimassa ei listan mukaan ihmeellisiä, mutta kysymällä löytyi Heady Topperia.

Mikkeller Beer Celebration Copenhagen, Kööpenhamina, 11.5.

Eilisiltaisesta huolimatta festarin avauspäivän ensimmäiseen sessioon ehti hyvin. Kahdeksaksi Bang & Jenseniin aamupalalle, puoli yhdeksältä Kihoskista kahvi ja tyhjäksi juotujen jääkaappien vilkaisu, vähän yhdeksän jälkeen Øksnehallille jonoon. Jonotus alueelle aika turha, kaikki kasattiin kuitenkin karsinaan.

Minulla on liput vain kahteen sessioon, kummankin päivän ensimmäiseen. Kiirettä pitää tutustua tuntemattomiin jenkkipanimoihin, joilla pelkästään on ennakkotutkinnan perusteella kaikkein kiinnostavimpia oluita nelisenkymmentä per sessio, minne kultapossukerholaiset saivat 20 minuutin varaslähdön.

Alussa nopealla sykkeellä DDH IPA-osastoa vauhdilla, pahimmat ruuhkat eivät vielä olleet tukkineet Monkishia yms. Pikkuisen alkoi kaikki veilit ja alchemistit maistua samalta. Ehkä siksi tyylin vaihdon jälkeen Kanen Mexican Brunch toimi niin hyvin, paras juomani chiliolut. Reilu parikymmentä toinen toistaan parempia oluita tuli testattua puolen desin annoksina.

Muutamalle hypepanimolle valtavat jonot heti aamusta: Bokkereyder, 3 Floydsin Dark Lord ja sen spesiaaliversio, 3 Sons ja Omnipollo olivat niin tukossa että ei mitään järkeä. Muuten jonot olivat kohtuullisia, ja aivan jonottamatta sai mahtavia oluita heti aamusta. Likemmäs 20 must-have olutta join parissa tunnissa, ja loppusession pystyi ottamaan rauhallisemmin.

Kaikenkaikkiaan oikein hyvä festari, väkimäärästä huolimatta ei tungos ahdistanut, ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Parin uusiseelantilaisen jampan kanssa tuli juteltua oluista, helppo tulla juttuun kenen kanssa vain. Kaikilla toki kiire juoda olutta, joten tilanne ei ikinä lähde liian sosiaaliseksi. Muutamat yhteisölliset huudahdukset session lopussa ja lasien särkyessä olivat hupaisen hyväntahtoisia.

Mikkeller Beer Celebration -lämmittelyt, Kööpenhamina, 11.5.2018

Mikkellerin järkkäämä festari Kööpenhaminassa osui tänä vuonna yhtä aikaa jääkiekon MM-kisojen kanssa. Pelkona oli, että kaupunki täyttyy jääkiekkofaneista, joten hotellit ja lennot tuli hankittua aikapäiviä sitten. Helatorstain vapaapäivä ei tainnut olla silloin mielessä, kun lennot oli vasta torstai-iltana, ja koko festareita edeltävä viikko olisi ollut melkoista oluttykitystä. Jenkkien ja muiden tap takeovereita siellä sun täällä, tölkkijulkaisuja, Cantillonin Blåbär -julkistus Himmerigetissä – koko kaupunki tuntuu terästäytyneen festareiden ajaksi.

Uusia paikkoja olisi myös kierrettäväksi vaikka millä mitalla, edellisen kerran olin kaupungissa viime vuoden helmikuussa ja pelkästään sen jälkeen avanneita olutpaikkoja löytyy ainakin Dudes, Skaal, 1420, Mikkeller Baghaven, Mikkeller General Store. Torstai-iltana ei kuitenkaan mahdottomasti ehdi, mutta sateessa tuli pari tutumpaa paikkaa kuitenkin kierrettyä.

Mikkeller Barista oli Kanet juotu, Modern Timesia hanassa ja kova ruuhka, porukka oli levittäytynyt kadulle, mutta sateensuojaa ei ollut tarjolla. Warpigsissä Arizona Wildernessiltä suuri määrä tummia, jotka kävivät parin jälkeen raskaaksi, onneksi vierailevista 2dl annoksia tavallisen 4dl minimin sijaan. Isossa paikassa mahtui sentään istumaan.

Fermentoren melko täynnä, ja sisätiloissa tilaaminen oli työlästä, mutta ulkona oli lisätiski muutamille tölkeille ja hanoille.

Rbabarrab oli saanut hiottua pienen tilansa paremmin toimivaksi, eikä ruuhka ollut nyt sietämätön.

Lyhyen pyöräilyn, tai yli-innokkaan sähköavustuksen takia pikemminkin Bycyklen-mopoilun, jälkeen tuli vielä piipahdettua Himmerigetin Cantillon -julkaisun jälkihöyryillä maistelemassa Magnifyn ipoja aivan järkyttävässä ruuhkassa. Siinä meni 20min tilaamisessa, mutta onneksi oluet osui kohdalleen ja viereisen talon porttikongissa pystyi ne nauttimaan sateensuojassa. Meininki oli kuitenkin lähinnä alla olevan kuvan mukaista, hörhöjä on liikkeellä.

Sonnisaaren panimomyymälän avajaiset, 7.4.

Kolmantena Oulun seudun panimoista myymälän ehtii avaamaan Sonnisaari. Talvikeleillä ei Kempeleen Ylikylälle ole vielä jaksanut lähteä, ja jos tänään olisi ollut eilisen kaltaiset sohjokelit, ei tänne Kiviniemen yrityskyläänkään välttämättä olisi jaksanut pyöräillä. Pakkasyö ehti kuitenkin jäädyttämään pyörätiet, joten ei ongelmaa, ovelle heti kahdeksitoista.

Juttu myymälän avaamisesta oli Kalevassakin, joten odotettavissa vilkas päivä. Panimon aloittaessa pidetty avoimien ovien päiväkin kiinnosti yleisöä, nyt jo useimmat tavalliset oululaiset tuntee panimon, ja kun olutta saa ostaa mukaan, väkeä on sen mukaan. Laskin ainakin seitsemän autokuntaa ennen kahtatoista, harvoin varmaan näin vilkasta täällä lauantaiaamupäivällä. Jonot vain kasvaa avaamisen jälkeen, pieni myymälätila on täynnä ja kolmekymmentä henkeä on jatkuvasti ulkona jonossa ainakin kello kahdelta poislähtiessäni.

Myymälän lisäksi myös panimon puolella on jälleen avoimet ovet. Tila on parin toimintavuoden jälkeen vähän täydempi, käymiskapasiteettia on enemmän ja pullotuskone vie tilaa. Mallasvarasto on nyt laajennusosassa oikealla, toisessa hallissa, josta on lohkaistu tila myymälälle, johon kulku kuitenkin eri ovesta.

Neljässätoista oluessa kivasti uutuuksia minulle, vaikka Hieho ja Humalauta ovat olleet tarjolla muualla, en ole niitä ehtinyt maistamaan. Uuteen maitokaupparajaan mahtuvat Kirpiä, Hereford ja Hopi ovat aivan uusia, lanseeraus tapahtui Helsingissä aiemmin viikolla, mutta saa niitä huhujen mukaan Oulusta muutamista S-kaupoistakin jo.

Kirpiän keittokoko on kuulemma pieni, kegit myytiin tunneissa, joten se lie loppumassa pullossakin ensin. Humalauta näyttää myös tekevän kauppaa kiivaaseen tahtiin itsestäänselvästi tyylinkin takia, eikä nimikään haittaa. Omat olutostokset jäi lopulta tyystin tekemättä, en heti avaamisaikaan tehnyt ostoksia ja myöhemmin ei viitsinyt jonottaa. Hintataso oli lähestulkoon linjassa maitokauppojen kanssa, sen vahvuuden oluet on siis sama hakea kätevämmiltä kauppapaikoilta, mikä on kyllä hienoinen pettymys.

Ylläolevassa kuvassa on vielä hiljaista myrskyn edellä vähän puolenpäivän jälkeen. Muiden raporttien mukaan vielä kolmeltakin jonoja riitti. Porukan määrä yllätti ainakin minut, epäilen että myös panimon väen. Kiinnostusta riittää, hienoa.

Old Fountain, Lontoo, 1.4.2018

Olin jo lähdössä bussille, mutta ohi mennessä oli pakko kurkistaa Old Fountainiin. Olen aiemminkin käynyt paikassa, eihän tästä perinteisestä pubimeiningistä normaalia paremmalla olutvalikoimalla voi olla pitämättä. Useita perheitä syömässä sunnuntain roastejaan, kuten asiaan kuuluu. Hämärä kaksiosainen pubihuone, jonka tiski jatkuu molemmille puolille.

Oluet ei kovin kätevästi esillä, osa vain etuhuoneessa, osa takana. Vajaa kymmenen caskia ja toistakymmentä kegiä. Huomasin liian myöhään että oluista olisi saanut maistelulautasia, kolme caskia 4.50£, kolme kegiolutta 6.50£ tai 7.50£ vahvuudesta riippuen. Pitihän se sitten myös ottaa beef roastiin tuntuma, vaikka ajattelin syöväni vasta King’s Crossin suunnalla. Oikein maukasta, hyvä näin.

En ole aiemmin huomannut että täällä on kattoterassikin. Kesäisemmissä keleissähän se on varmasti aivan täynnä, nyt viileässä kelissä ei oikein tarkene juoda olutta, ja kohta alkaa vielä sataakin. Tämä vaikuttaa kyllä hiljattain rakennetulta tai ainakin uusitulta.