Cervecería Arte y Sana, Malaga, 17.2.

Eiliseltä jäi raportoimatta tämä Merced-aukion paikka, lähinnä siksi että raportoitavaa ei kauheasti ollut. Hämärä paikka, ei kovin kiva sisustus muovituoleineen. Yhden huoneen baari, tiski vasemmalla ja vastapäisellä seinällä pullovalikoimaa hankalasti pöytien takana kaapeissa. Osa valikoimasta myös tiskin edessä kylmäkaapissa. Sekava esillepano.

Yhdeksässä hanassa belgejä, Blue Moonia ja Amagerin hanavaltauksen jämät. Mieluummin joisin espanjalaisia, mutta päädyin Amagerin session ipaan, joka oli hieman pettymys hiivaisuudessaan.

Yksi riitti, vaikka pulloissa olisi ollut kiinnostaviakin, ei vain jaksanut arpoa etikettien perusteella sen enempää.

Mainokset

Hop Scotch, Malaga, 18.2.

Malagan vanhan keskustan baareista osa on sunnuntaisin kiinni, La Pinta jää sen takia välistä tällä reissulla. Paljon hiljaisempi päivä kaupungissa muutenkin, kävin katsastamassa näköalat Gibralfaron linnoituksesta. Illaksi sitten bussilla puoli tuntia Malagan eteläosiin Los Guindos -kaupunginosaan. Ihan siistiä aluetta, periaatteessa uudehkoa keskusta-aluetta jatkuu tänne asti, ainakin pääkadun varrella.

Hop Scotch -baarin pitäisi olla sunnuntaisinkin illasta auki, mutta viittä vaille kuusi ei vielä siltä näytä. Vartin istuskelu läheisessä puistossa ei auttanut, joten kiersin korttelia. Ravintoloita ja baareja kivijalat täynnä, selvästi paikallinen keskittymä tässä. Muutkin ravintolat availevat pikkuhiljaa, joten toivo eli. Ei turhaan, koska 20 yli kuusi on ovet auki vaikka lattioiden moppaus onkin kesken.

Kahden huoneen baari, etuhuoneessa tiski ja rivi istuimia sivuseinällä kolikkopelikabinetin kanssa. Takahuoneessa pöytiä ja lisää arcade-tavaraa. Ihan viihtyisä sisustus ja tiskillekin pääsee istumaan.

Kahdeksan hanaa pääosin espanjalaisia. La Pirata ja Flying Inn toimivat molemmat aika kivasti heti alkuun. Vähän turhan myöhään huomasin että 8€ olisi saanut neljä hanaolutta maisteluannoksina. Pullolistaakin löytyy ihan hyvin, isoissa tuontipulloissa hinnat paikoin kyllä pomppaa korkeiksi: 3 Fonteinen Armand & Gaston 28€, mutta hämmästyttävin on Oud Beerselin Green Walnut, 40€. Toisaalta Magic Rockin Un-human Cannonballia olisi, paljon BFM:ää kohtuullisin hinnoin, Struisea. Joitakin jenkkejäkin: Cigar Cityä, Hoppin Frogia, Almanacia, Westbrookia.

Palvelu lähinnä espanjaksi, eikä pullolista ollut ajan tasalla. In Peccatumit olisi kiinnostanut, mutta niitä ei löytynyt. Päädyin sitten lähinnä kommunikaatiovaikeuksien takia Bonvivantin NEIPAan, joka pullokamana oli vajaan parin kuukauden jälkeen jo pilalla.

Ei juuri muita asiakkaita pimenevässä Espanjan illassa ennen kahdeksaa. Pari eri tyyppiä kävi tuomassa baarineidille kirjoja jääden yhdelle. Tuodut kirjat dokumentoitiin tarkasti ottamalla kuvat kansista. Kahdeksalta muitakin asiakkaita alkaa saapua pikkuhiljaa, täällähän on tapana syödä ja aloitella todella myöhään: yökerhotkin aukeavat vasta puoliltaöin, jatkaen seitsemään aamulla, minkä huomaa hotellihuoneessa joka yö ja aamu.

Central Beers, Malaga, 17.2.

Lähes suomalaisiin hellelukemiin päästiin tänään, osalla paikallisista toppatakit päällä. Päivä meni pyöräillessä rantabulevardia itään ja takaisin.

Yksi päiväsaikaan auki olevista paikoista on tämä Merced-aukion keskittymässä oleva Central Beers. Tämä oli eilen illalla niin täynnä että ei viitsinyt poiketa, mutta nyt iltapäivästä on paremmin tilaa. Ehkäpä parhaan näköinen paikka näistä moderneista olutpaikoista täällä. Tiiltä ja pelkistettyjä puupöytiä neliömäisessä tilassa, ikkunat voi työntää syrjään avaten paikan kadulle, mutta varsinaista terassia ei täälläkään ole. Jos haluaa istua ulkona artesaaniolut kädessä vaihtoehtona on ehkä vain Rincón.

Olutlista jenkkityyliin näytöllä, 15 hanaa. Pari Estrellaa, mutta muuten hyvää tavaraa. Vain vajaa puolet espanjalaisia, joten siihen ei ehkä ykkönen. Toisaalta Basquelandin IPA oli toistaiseksi reissun paras olut greippisellä ja kevyen pihkaisella juotavuudella.

Mukavaa palvelua näin hiljaiseen aikaan, jotain juttuakin irtosi baarimikolta heille tehdystä Lupulhada-oluesta, kuulemma Rosas De Málagan tekemää. Hienon puhdas greippi-maitokauppaipa, ihan maailmanluokkaa siinä sarjassa.

Baariminnan ilmestyttyä mikolla huomio herpaantui täysin, tarjoilusta ei enää tietoa. Sain kuitenkin amerikkalaisen Hardywoodin Great Returnin, jossa heti makea pihkaisuus, toffee ja cookie esillä aivan eri tavalla kuin euroipoissa. Ei kevyintä juotavaa, mutta niin jenkkiä, varmaankin paikka sitä hakee muutenkin tästä krääsästä päätellen.

El Rincón Del Cervecero, Malaga, 16.2.

Pääkatu Alameda Principal jakaa Malagan vanhan keskustan kahtia. Kadun eteläpuolen ja sataman väliin jää Soho-kaupunginosa. Täällä on vanhaa kaupunkia selvästi hiljaisempaa perjantaipäivällä.

Paljon pöytiä kadulla ja modernin pelkistetysti sisustettu valoisa baari. Vajaa kymmenen hanaa, joista yksi omaa tuotantoa/baarille tehtyä: Soho Brown oli kevyesti hapan brown ale, ei kovin ihmeellistä, mutta ei huonokaan. Naparbierin NZ-humaloitu lager Aoteoroa maistui paljon paremmin, kivasti vihreää hedelmäisyyttä ilman joskus uusiseelantilaishumalointia vaivaavaa karkeutta.

Jääkaapit mukavasti asiakkaiden tutkittavissa. Paras espanjalaisten pullo-oluiden valikoima tällä reissulla, kaikki hyvin esillä olutmenussa. Tämän parissa viihtyisi pidempäänkin, mutta Suomen kesäkelejä vastaava aurinkoinen päivä vaatii ulkoilemaan.

La Madriguera, Malaga, 16.2.2018

Pitkä viikonloppu Malagassa, tämä on minulle ensimmäinen kerta Manner-Espanjassa. Kuulemma aiemmin Aurinkorannikko on ollut craft-tyhjiö, mutta nyt Malagan kaupungissa on jo useampi aiheeseen vihkiytynyt paikka sekä muutama panimokin. Yksi panimoista on Cerveza Malaqa, joka omistanee tämän vanhan kaupungin pohjoisosan panimoravintolan.

Osa olutpaikoista aukeaa tämän tapaan jo lounasaikaan, joten päivälläkään ei tarvitse juoda San Miguelia. Moni paikka näyttää kyllä pitävän siestankin, tai avaavan vasta illalla, joskus klo 19 jälkeen. Puolenpäivän avaamisaikaan täällä ei ruuhkaa ole, muita asiakkaita kaksi, nekin luultavasti baarin työntekijöitä.

Pitkän, hämärähkön tilan takaosassa on pieni myymäläosasto: t-paitoja ja kotipanopaketteja. Panimoravintolaksi tässä paikassa ei omia oluita ole ollenkaan, mikä lie kuvio? Hanoja reilu kymmenen, puolet ulkomaisia, puolet espanjalaisia. Kolme Stonen Berliinituotantoa ja muilta pääasiassa ipoja ja apoja. Ihan viihtyisän oloinen paikka, oluita saa 2dl annoksinakin, joten hanat pystyisi maistelemaan kätevästi. Nyt saa kuitenkin yksi riittää.

La Botica de la Cerveza, Malaga, 16.2.

Malagan craft-keskittymä tässä Merced-aukion lähistöllä, tämäkin heti kulman takana. Luulin eilisen ohikävelyn perusteella enemmän pullokaupaksi, mutta tämä olikin ihan perusbaari, vaikka kaiketi pulloja mukaankin saa ostaa. Kuusi hanaa, mutta pullovalikoima fokuksessa. Paljon belgialaista ja saksalaista peruslaadukasta tavaraa, Fuller’sia ja Sam Smithiä briteistä. Hieman yllätyksetöntä. Hollantilaiset De Molenit ja Keesit kiinnostaisivat tuontitavarasta enemmän, mutta espanjalaisiahan täällä tietysti tulee maisteltua.

Pullosta silmään osui etiketin naivistisella sarjakuvatyylillä aiemmin tuntematon malagalaispanimo Bonvivant. El Increíble Hombre Menguante oli hyvin perussettiä hedelmälisäyksellä ryyditetyissä ipoissa, enemmän hedelmämehua kuin ipaa eli katkero minimissä. Kivasti kuitenkin passiohedelmä maistuu ja pysyy raikkaana.

Juustolautanen, tölkki De Molenin Rasputinia ja Bonvivant tekivät yhteensä n. 8€, hintataso on suomalaiselle edullinen kautta linjan. Vieressä istunut tyyppikin taisi aksentin perusteella olla samalta suunnalta, mutta en viitsinyt kysyä.

Maistilan panimomyymälä, Oulu, 9.2.2018

Pieni askel ihmiskunnalle, yllättävän pitkä askel monopolien Suomelle.

Vikkeläliikkeinen Maistila ehtii ensimmäisenä Oulun seudun panimoista hyödyntämään uuden alkoholilain mahdollistamaa käsityöläispanimoiden ulosmyyntioikeutta. Alppilan Kaarnatiellä sijaitseva panimo sattuu olemaan juuri sopivasti työmatkani varrella, joten paikalle asap.

maistila-1

Aiemmin paikkaa ei panimoksi olisi arvannut, kun mitään kylttejä ei ollut. Nyt eri meininki kun heti portinpielessä on juliste ja pihan perälläkin kyltti ohjaa myymälään. Selvästi enemmän kuhinaa kuin normaalisti pienteollisuusalueen ohi pyöräillessä.

maistila-2

Panimon myymälätilalle on oikein oma ovi ja seinät, kelvannee AVI:lle ja Valviralle. Luultavasti alusta asti haaveissa on ollut, että jos joskus täältä saa ulos myydä, tästä se tapahtuu. Puhuimme Rikun kanssa asiasta ensimmäisellä vierailullani täällä puolitoista vuotta sitten, silloin mallasvarastoon rakennetun parven alla oli vielä tyhjä tila.

maistila-5

Erittäin lyhyestä varoitusajasta huolimatta kello kolmelta asiakkaita oli avajaisissa ajoittain jo pienen tilan täydeltä, luultavasti viikonlopun kävijöille arvottavan ämpärin ansiosta. Valikoimassa ei varsinaisia uutuuksia, mutta yllättävän kattavasti saatu kaikki lähiaikoina näkyneet Maistilat pulloihin tarjolle. Huoneenlämpöisten hyllyjen lisäksi samat oluet myös kylmäkaapissa. Minulle tuli yllätyksenä tieto siitä, että muidenkin oluita saa näissä vähittäismyyntipisteissä myydä 5,5% rajaan asti, mutta en kuitenkaan huomannut kysyä että olisikohan tänne toisten panimoiden oluitakin tulossa. Kelpaisi.

maistila-4

Hieno homma kaiken kaikkiaan, ei tarvitse kauheasti miettiä mitä kautta perjantaisin kotiin pyöräilee, tai että mistä tulee Maistilan oluet jatkossa ostettua.